keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Seinätaidetta



Idea lähti tylsästä valkoisesta seinästä ja tuosta vihreästä isosta pitsiliinasta, jonka joskus kirpparilta ostin ja josta pidän paljon. Lapsiperheessä ne liinat ei nyt vaan saa olla rauhassa pöydillä, joten siitä lähti idea seinäkoristeeseen. Ensin ajattelin että laitan vaan pitsiliinoja seinälle aina kun tulee sopiva vastaan, mutta halusin tähän jotain ideaa. Köynnökseen siis päädyttiin, joka lähtee "emoliinasta". Pienet liinat ovat virkattuja lasinalusia.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Pelastettu lipasto

Päivänä eräänä naapuri lähetti  viestillä kuvan että haluatko. Minä vastasin että kyllä...


Tietoa en ole löytänyt, enkä mitään leimoja ja naapurikin sanoi vaan että mummon vanha. Taisi sanoa vielä että maalaa, mutta enhän mä näin nättiä leidiä voi maalata. Minusta kaunis näin vaikka kaksi vedintä puuttuu. Jos sopivia ei tule vastaan niin viimeistään netistä voi sopivat tilata, jotka on lähinnä alkuperäisiä.

Löytöjä

Vantaan kierrätyskeskuksesta eksyi koriin syksyinen täkki. 5e maksoi hän.

Ruotsalaista laatua


Ihanan värinen raanu samasta paikasta myöskin 5e ja pääsi keittiön matoksi.


Ilmeisesti Ikean verhot 4e, jotka oli ommeltu lyhyiksi ja siksi päätin ne uhrata ja tehdä pojan huoneeseen taulun ja uuden päällisen tietsikkatuolille.


Ilmaispuolelta löysin joku aika sitten 70-luvun äitiyspakkauksen makuupussin. Toimi ensin ison lattiatyynyn päällisenä mutta pelkäsin koko ajan sen menevän rikki joten lastenhuone sai tästä seinävaatteen.

Värikästä päivänjatkoa 😁



maanantai 28. marraskuuta 2016

No eipä siinä kauaa mennyt...

Kun tuoli lähti uudelleenoperointiin. Villatakkikangas pois, kun ei se sitten ollutkaan kovin kiva ja kun yöpöytäkäytössä on niin tuollainen pehmeys ei ole hyvä kun lapsi siinä esim. vesilasia pitää.

Mikä lie beige vahakangas, toinen puoli tuntuu mokkamaiselta. Piirtelin siihen sitten tähdet.

Toiseen tuoliin samasta kankaasta leikkasin pari tähteä ja liimasin tuoliin. Näin ovat samaa paria paitsi että eivät ole sitä yhtään 😁

Katsotaan mihin kyllästyn huomenna...




Lamppuja lamppuja



Välillä yksinkertaisimmat puuhat on ihania. Tämän lampun tein lasipurkista johon taiteilin kanteen reiän, josta sain kannan läpi ja kiinnitettyä. Roikkuu olohuoneessa verhokiskosta pimeän nurkkauksen valaisimena. Lamppu ei kuumene. Ainoa mikä harmittaa on se, että lampun saa sammutettua ainoastaan pistorasiasta koska tässä ei ole katkaisijaa. Jossain vaiheessa varmaan vaihdan sellaiseen jossa on katkaisija.





Tämä valaisin on alunperin ollut kolmihaarainen kattokruunu luullakseni n. 50-60 luvulta. Varastossa kävin sen hakemassa aikomuksena laittaa se kattoon mutta hyvästä pakkauksesta huolimatta muut lampun kuvut olivat säpäleinä ja ainoastaan tämä yksi säästynyt. Vaihdoin toisen kattolampun  johtoihin uuden, ruuveilla kiristettävän sokeripalan ja lamppu sai jatkaa elämää eteisen lamppuna.

Ikuinen paras kaveri

Tämä onnellinen jumppaaja on kulkenut mukana yli 30 vuotta. Tarkalleen en muista milloin lapsena sen sain ja minulle se on ollut olemassa aina. Paras kaveri lapsena joka kuunteli surut ja murheet ja nyt oma pienin poika jatkaa äitinsä jalanjälkiä. Tästä on tullut hänelle tärkeä. Kierrätyksessä törmäsin punaiseen tällaiseen mutten silloin tajunnut sitä ottaa mukaan ja seuraavalla kerralla sitä ei enää ollut.


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Vanhasta tarjottimesta tarpeellinen kapine

Mummo aikoinaan näitä peltitarjottimia keräsi ja on niitä tullut jokunen löydettyä itsekin. Päätin eräänä päivänä yhden uhrata ja tein siitä kellon keittiön seinälle. Ensialkuun oli hassua hahmottaa aikaa ilman numeroita mutta kyllä tuohon nopeasti tottui. Aikaa tämän tekoon meni n. 5 minuuttia. Reiän löin naulalla keskelle ja vähän pihdeillä vääntelin että koneisto mahtui reiän läpi.

Tykkään tästä paljon ja mummukin mielessä monta kertaa päivässä kun tätä katsoo. Terveisiä vaan sinne jonnekin....


Avaimille oma avain

Avaimen muotoisesta naulakosta siis kyse jonka löysin kierrätyksestä hintaan 1.50. Ensin ajattelin että vetäisen sen mustaksi, mutta huomasin jääväni tuijottamaan naulakkoa vähän päästä enkä sitten halunnut sille tehdä mitään. Ainakaan vielä. Netistä löysin muutaman samanlaisen ja toisen kohdalla kerrottiin että olisi käsinmaalattu. Milloin ja kenen, sitä varmaan saa arvailla.


Naulakossa roikkuu myös piippurassisydän jonka siskon tyttö, nyt jo 19, antoi minulle pienenä. Oli yllättynyt, että moinen on vielä tallessa. Tuollainenhan on aarre ja muisto!

Alkuheippa ja parin päivän räpellyksiä

Moikka moi. Täällä yksi, nyt kierrätykseen ja vanhaan tavaraan hullaantunut kolmen lapsen äiti. Kiinnostuksen kohteet vaihtelee, aina ei pysy itsekään perässä. Marraskuun loppua vietellään perheen kanssa ja pienimmät jo odottelee että pääsevät joulukalenterin kimppuun. Odottaa ei jaksais enää yhtään. Lumen puute vaivaa ja odotellaan josko sitä tännekin sataisi että lapset pääsisi ulos pulkkamäkeen ja alkaisi tuntua että joulukin on tulossa.
Aikaa on riittänyt nyt kirppareilla ja kierrätyksessä käymiseen ja sieltä raahasin Kotio kaikenlaista. Joululahjoja löysin ja pienellä remontilla niistä saa hienoja lahjoja pukinkonttiin.

Lahjatehdas siis käynnistynyt ja vessa saa toimia kuivatukseen. Nämä olleet puunvärisiä ja tuo pääkallo glitterhopeainen mutta sprayasin kaiken mustaksi. Kunham ovat kunnolla kuivuneet lisään kynttilät ja sellofanin ja teen sukulaisille paketit.




Myös pari tuolia koki muodonmuutoksen. Puutuolissa oli kangas jo kulahtanut ja likainen ja vanhasta villatakista oli jäänyt palanen jonka vetäisin kuumaliimalla istuimeen kiinni ja ruuvasin paikalleen. Musta jakkara jonka siis myös maalasin on alunperin ikean vihreä muovinen jakkara johon en ole oikein koskaan ollut tyytyväinen ja se on siksi seilannut vähän milloin missäkin.

Tälle tarjottimelle kävi huonosti kun olin unohtanut sen lieden päälle ja joku oli vettä keittäessään laittanut väärän levyn päälle. Paloi sitten toiselta puolelta mustaksi mutta onneksi maali auttoi tässäkin. Vähän pitää vielä korjailla kun jäi tummaa näkyviin. 

Tällaista tee-se-itse menoa tällä kertaa, 
tervetuloa ☺